Aspiraatio (fonetiikka)

Tässä artikkelissa tutkimme Aspiraatio (fonetiikka):n aihetta perusteellisesti ja analysoimme sen eri puolia ja asiaankuuluvia näkökohtia. Sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan perehdymme historiaan ja sen merkitykseen eri yhteyksissä. Lisäksi tarkastelemme alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja näkökulmia sekä Aspiraatio (fonetiikka):stä suoraan vaikuttaneiden kokemuksia. Laajan ja monialaisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan tätä erittäin tärkeätä aihetta ja tarjoamaan lukijalle täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen.

Aspiraatio fonetiikassa liittyy obstruenttien ääntymiseen. Aspiraatiolla voidaan tarkoittaa joko ilmanpaineen voimakkaasta laukeamisesta syntyvää h-maista lisä-äännettä tai klusiilin laukeamisen jälkeistä soinnitonta vaihetta. Äänteestä, johon liittyy aspiraatio, käytetään nimeä aspiraatta. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa aspiraatio merkitään pienellä h-kirjaimella , esimerkiksi .

Voimakas aspiraatio kuuluu esimerkiksi englannin kielen sanassa pea :ssä vokaalin edellä. Aspiraatio voi olla kestoltaan jopa samanpituinen kuin tavallinen äänne. Tämän vuoksi puhujat, joiden äidinkielessä ei aspiraatiota esiinny, saattavat kuulla aspiraation erilliseksi äänteeksi.

Ruotsin kielessä aspiraatio esiintyy riikin-, mutta ei suomenruotsissa. Suomenruotsissa aspiraatat ovat korvautuneet suomen kielen vaikutuksesta geminoituneilla k- p- ja t-äänteillä. Tämä suomenruotsin erikoisuus kiinnostaa monia germaanisten kielten tutkijoita.lähde?

Suomen kielestä puhuttaessa aspiraatio-sanalla on joskus viitattu rajakahdennukseen.

Lähteet

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet

  1. a b Wiik, s. 75.
  2. a b Opiskelijakirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Otavan iso tietosanakirja, artikkeli aspiraatio