Huittisten hirvenpää

Tässä artikkelissa käsitellään ongelmaa Huittisten hirvenpää, josta on tullut yhä tärkeämpi nykyään. Ilmestymisestään lähtien Huittisten hirvenpää on herättänyt suurta kiinnostusta eri sektoreilla ja synnyttänyt keskustelua ja kiistoja sen sosiaalisista, taloudellisista ja kulttuurisista vaikutuksista. Tässä mielessä on olennaista analysoida perusteellisesti Huittisten hirvenpää:een liittyviä eri näkökohtia sekä sen vaikutuksia globaalilla tasolla. Samoin se pyrkii tarjoamaan kattavan ja objektiivisen näkemyksen tästä aiheesta tarjoamalla keskeisiä tietoja, joiden avulla lukija ymmärtää sen tärkeyden ja laajuuden nykyään.
Huittisten hirvenpää.

Huittisten hirvenpää on hirvenpäätä esittävä kiviveistos, joka löytyi vuonna 1903 Huittisten Palojoelta Malmin torpan perunamaasta. Löydös on herättänyt suurta kansainvälistäkin huomiota ja on edelleen tunnetuin suomalainen muinaislöytö. Se ajoitetaan mesoliittiselle kivikaudelle.

Taustaa

Torppari Heikki Malmin renki Kustaa Mäenpää oli kunnostamassa peltoa perunamaaksi, kun esine löytyi. Vuonna 1904 Malmi vei kiviesineen Turun markkinoille, jossa se herätti mielenkiintoa. Kivi vaihtoi omistajaa viidellä markalla ja päätyi Turun kaupungin historiallisen museon ja myöhemmin kansallismuseoon kokoelmiin. Huittisten museolla on kokoelmissaan veistoksen jäljennös.

Vuonna 1907 Julius Aulio matkusti paikan päälle tutustumaan aiheeseen ja suoritti Malmin suostumuksella kaksipäiväisen arkeologisen kaivauksen. Löydöksinä hän ilmoitti kulttuurikerroksen, josta löytyi muun muassa kvartsi-iskoksia, neliömetrin suuruinen kuoppaliesi, kaksi suurempaa ja matalampaa liettä, palaneita luunpalasia, kivikirveen palanen, särkynyt ja kulunut hiomakivi ja pieni tasataltta. Asuinpaikan laajuus olisi ollut 1 200–1 300 neliömetriä. Haastattelussa hänelle kerrottiin muistakin tehdyistä löydöistä, mutta esineet olivat hävinneet.

Mesoliittinen esine

Huittisten hirvenpää vuonna 1964 julkaistussa postimerkissä.

Asuinpaikkaa tutkiessaan 1907 ei Julius Aulio kyennyt ajoittamaan sitä oikein. Asuinpaikka ajoitettiin vuoden 1957 kaivauksissa löydetyllä hiilenpalasella. Asuinpaikan iäksi saatiin 5170 eaa. (radiohiilivuosia), joka olisi kalibroituna noin 6100 eaa. Se on silloin mesoliittiselta kaudelta ja on samalla vanhin Suomesta löydetty kiviveistos.

Hirvenpää on tehty vuolukivestä, jota esiintyy pääosin Itä-Suomessa. Vastaavia vuolukivestä tehtyjä veistoksia ei Satakunnasta tunneta. Mesoliittiset pallonuijat ovat olleet joskus myös vuolukivestä.

Esine on muotoiltu tikkaamalla ja sitten hiottu huolellisesti. Veistoksen hirven päänlakeen on tehty reikä varttamista varten, eli veistosta on mahdollisesti käytetty sauvana tai nuijana. Vuolukivi ei kuitenkaan kestä lyöntiä, koska se on niin pehmeää.

Hirvi on kuvattu niin luonnonmukaisesti, että mallina oli selvästi kaadettu eläin. Asiantuntijan arvion mukaan kohteena oli noin vuoden ikäinen vasa, joka oli ollut kuolleena jo muutamia päiviä. Realismista on kuitenkin poikettu silmien ja korvien kuvailussa. Silmät ovat pyöreät pallot ja korvat pyöreät korvakkeet.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. a b c d Aulio, Julius, Huittisten hirvenpääase
  2. a b Museovirasto: Huittisten Palojoen asuinpaikka (Museoviraston rekisteriportaali) kulttuuriymparisto.nba.fi. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 20.11.2011.
  3. Lähteet: CalPal. -ohjelmalla
  4. Huurre, Matti, 1998, s. 291

Aiheesta muualla