Iso Uumajärvi

Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Iso Uumajärvi:een liittyvää perusteellisesti. Sen historiallisesta alkuperästä sen merkitykseen nykyään, sen eri näkökohtien ja sovellusten kautta. Iso Uumajärvi on erittäin tärkeä aihe ja se on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Näillä linjoilla tutkimme sen merkitystä, vaikutusta ja kehitystä ajan myötä. Samoin analysoimme esitettyjä erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja sekä vaikutuksia ja seurauksia, joita sillä on ollut eri aloilla. Lue lisää saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Iso Uumajärvi:stä ja sen vaikutuksesta nykymaailmaan.
Iso Uumajärvi
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Oulu
Koordinaatit 65°01′26″N, 26°23′31″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Uumaoja
Järvinumero 60.025.1.007View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 82,7 m
Rantaviiva 3,65 km
Pinta-ala 0,28 km²
Kartta
Iso-Uuma

Iso Uumajärvi tai yleisesti vain Uumajärvi on Kiiminkijoen vesistöalueeseen kuuluva järvi Jokikokon kylässä Nuorittan kaupunginosassa Oulussa Pohjois-Pohjanmaalla. Järvi sijaitsee Jokikokon ja Alavuoton kylien välisellä alueella, noin yksitoista kilometriä Ylikiimingin kirkonkylältä itään, noin kuusi kilometriä Jokikokon kylältä kaakkoon ja noin neljä kilometriä luoteeseen Alavuoton kylältä.

Saaretonta järveä ympäröivät suoalueet. Noin kolmasosa järven ranta-alueista on puutonta avosuota, ja kovapohjaista ranta-aluetta on vain noin kuudesosa järven rantaviivasta. Järvellä ei ole kesäasuntoja. Pohjoisrannalla sijaitsee yksi tila rantarakennuksineen.

Iso Uumajärvi saa vetensä pääosin ympäröiviltä soilta sekä pohjavesistä. Järvi on suo-ojia pitkin yhteydessä pohjoiseen Kiiminkijokeen laskevaan Vehkaojaan, mutta sen varsinainen laskuväylä on länteen laskeva Uumaoja, joka Juopulin kylän luona muuttuu Juopulinojaksi, ja laskee Kiiminkijokeen Ylikiimingin taajamassa sijaitsevan Juopulinkosken alapuolella.

Lähteet

  1. a b c Iso Uumajärvi Järviwiki. 1.2.2011. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.7.2014.