Nykymaailmassa Nō-teatteri on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen, saanut yhä enemmän huomiota ja synnyttänyt kaikenlaisia mielipiteitä, keskusteluja ja tutkimusta. Siitä lähtien, kun Nō-teatteri saapui näyttämölle, se on vaikuttanut syvästi yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja vaikuttanut kaikkeen populaarikulttuurista politiikkaan ja tekniikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Nō-teatteri:n vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja analysoimme sen seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Epäilemättä Nō-teatteri on ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe nyky-yhteiskunnallemme.
Nō-teatteri on japanilaisen musiikkiteatterin keskeinen muoto, joka on muotoutunut jo 1300-luvulla. Sen draama esitetään runonlaulantaa muistuttavana rytmisenä esityksenä, joka muistuttaa jonkun verran oopperaa, mutta ei ole varsinaista musiikkia. Näyttelijät käyttävät naamioita.
Nō-teatterin näytelmät voidaan jakaa viiteen kategoriaan :
Näyttelijöitä on neljää tyyppiä, ja roolihahmoja kahdeksaa päätyyppiä:
shitekata on yleisin näyttelijätyyppi. Hänellä voi olla erilaisia rooleja, kuten
shite – tarinan sankari
tsure – sankarin kaveri
jiutai – 6–8 hengen kuoro
koken – näyttämöavustaja
wakikata esiintyy pelkästään wakin rooleissa – shiten vastanäyttelijänä
kyōgenkata esiintyy kyōgen-välinäytelmissä varsinaisten nō-näytösten välillä
hayashikata eli muusikko soittaa jotain nō-näytelmän neljästä instrumentista.
Nō-teatterin teatterirakennuksen malli vakiintui 1500-luvun lopulla. Sen näyttämö on korotettu ja neliönmuotoinen, noin 5,5 metriä leveä, ja joka nurkassa on pylväät, joiden varassa on katto. Näyttämön takana on orkesteri ja vieressä kuoro. Näyttämöltä pukuhuoneeseen vie silta, jota pitkin esiintyjät pystyvät tekemään näyttäviä sisääntuloja ja poistumisia näyttämöltä. Yleisöä mahtuu harvoin enempää kuin 500.