Nō-teatteri

Nykymaailmassa Nō-teatteri on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen, saanut yhä enemmän huomiota ja synnyttänyt kaikenlaisia ​​mielipiteitä, keskusteluja ja tutkimusta. Siitä lähtien, kun Nō-teatteri saapui näyttämölle, se on vaikuttanut syvästi yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja vaikuttanut kaikkeen populaarikulttuurista politiikkaan ja tekniikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Nō-teatteri:n vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja analysoimme sen seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Epäilemättä Nō-teatteri on ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe nyky-yhteiskunnallemme.
No-teatteriesitys Itsukushima Jinjassa.

Nō-teatteri on japanilaisen musiikkiteatterin keskeinen muoto, joka on muotoutunut jo 1300-luvulla. Sen draama esitetään runonlaulantaa muistuttavana rytmisenä esityksenä, joka muistuttaa jonkun verran oopperaa, mutta ei ole varsinaista musiikkia. Näyttelijät käyttävät naamioita.

Nō-teatterin näytelmät voidaan jakaa viiteen kategoriaan :

  1. Jumal- eli jatkonäytelmät (jap. wakinō)
  2. Soturinäytelmät (jap. shuramono)
  3. Nais- eli peruukkinäytelmät (jap. kazuramono)
  4. Sekalaiset- eli neljännet näytelmät (jap. yobanmemono)
  5. Lopetus eli Paholaisnäytelmät (jap. kirinō)

Näyttelijöitä on neljää tyyppiä, ja roolihahmoja kahdeksaa päätyyppiä:

  • shitekata on yleisin näyttelijätyyppi. Hänellä voi olla erilaisia rooleja, kuten
    • shite – tarinan sankari
    • tsure – sankarin kaveri
    • jiutai – 6–8 hengen kuoro
    • koken – näyttämöavustaja
  • wakikata esiintyy pelkästään wakin rooleissa – shiten vastanäyttelijänä
  • kyōgenkata esiintyy kyōgen-välinäytelmissä varsinaisten nō-näytösten välillä
  • hayashikata eli muusikko soittaa jotain nō-näytelmän neljästä instrumentista.
Teatterin näyttämö

Nō-teatterin teatterirakennuksen malli vakiintui 1500-luvun lopulla. Sen näyttämö on korotettu ja neliönmuotoinen, noin 5,5 metriä leveä, ja joka nurkassa on pylväät, joiden varassa on katto. Näyttämön takana on orkesteri ja vieressä kuoro. Näyttämöltä pukuhuoneeseen vie silta, jota pitkin esiintyjät pystyvät tekemään näyttäviä sisääntuloja ja poistumisia näyttämöltä. Yleisöä mahtuu harvoin enempää kuin 500.

Katso myös

Lähteet

  • Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. ISBN 951-1-12746-2.

Viitteet

  1. Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. ISBN 951-1-12746-2.
  2. theatre design: history Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.8.2014.

Aiheesta muualla