Oulun palo 1773

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Oulun palo 1773:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Oulun palo 1773 on kiinnostava alue, joka on noussut viime vuosina kulttuuriilmiöksi, joka on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön keskuudessa. Kun Oulun palo 1773:n suosio kasvaa edelleen, on tärkeää ymmärtää sen vaikutus nykyiseen yhteiskuntaamme ja sen merkitys arkielämän eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tarkastelemme Oulun palo 1773:een liittyviä erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja sekä tämän ilmiön vaikutuksia nykymaailmaamme.

Vuonna 1773 Oulussa syttyi peräti kolme suurta tulipaloa. Ensimmäisessä tulipalossa heinäkuussa tuhoutui noin kolmannes kaupungista. Tuli raivosi lähinnä Limingantullin lähellä kaupungin keskustan eteläpuolella, minkä lisäksi tuli poltti aittoja Kiikelinsaaressa ja Hahtiperän alueella. Elokuussa syttyi toinen tulipalo, josta kärsi pääasiassa toinen kaupunginosa. Tuli uhkasi myös kirkkoa, mutta palo saatiin kuitenkin pysäytettyä kirkon lähelle. Myöhään syksyllä syttyi vielä kolmaskin tulipalo, joka tuhosi pikiruukin ja tervavaraston Tullisaaressa.

Palot saivat aikaan kaupungin palosammutusvälineiden kunnostamisen. Palokalusto tutkittiin virallisesti, kun kaupungista tuli maaherrankaupunki vuonna 1776, ja kalusto todettiin virallisesti riittäväksi. Palokalustoon kuului kyseisenä vuonna kaksi paloruiskua ja viisi palokeksiä. Aikomuksena oli hankkia näiden lisäksi neljä palopurjetta, 12 kevyttä palohakaa ja kahdeksan nahkaämpäriä. Vaikka sammutuskalusto vastasikin tuon ajan virallisia vaatimuksia, kalusto osoittautui riittämättömäksi, kun suurpalo vuonna 1822 tuhosi kaupunkia. Tuolloin ei enää kirkkoakaan pystytty pelastamaan.

Lähteet

  • Halila, Aimo: Oulun kaupungin historia II. Oulu: Kirjola Oy, 1953.

Viitteet

  1. Halila 1953, ss. 73, 101. Kyseessä ei ole nykyinen Limingantullin kaupunginosa, vaan kaupunkia ympäröivässä tulliaidassa sijainnut tulliportti, joka 1700-luvun lopulla sijaitsi nykyisen Heinätorin puiston paikkeilla.
  2. Halila 1953, ss. 101–102.
  3. Halila 1953, ss. 102–103.