Pikapuhemuoto

Tässä artikkelissa tutkimme Pikapuhemuoto:n vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Pikapuhemuoto on ollut viime aikoina kiinnostava ja keskustelunaihe aina sen vaikutuksesta talouteen ja yhteiskuntaan. Analysoimme, kuinka Pikapuhemuoto on muuttanut työdynamiikkaa, ihmissuhteita ja tapaa, jolla suhtaudumme ympäröivään maailmaan. Lisäksi tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia Pikapuhemuoto:een ja sen yhteyksiin kulttuurisiin, historiallisiin ja teknologisiin näkökohtiin. Toivomme tämän artikkelin avulla tarjoavamme laajan ja täydellisen näkemyksen Pikapuhemuoto:n vaikutuksesta nykypäivän todellisuuteen.

Pikapuhemuodoiksi kutsutaan eräitä suomen kielen yleisten verbien ja pronominien muotoja, joita on pidetty tyypillisinä etenkin nopeatempoisessa puheessa. Pikapuhemuotoja ovat verbien olla, tulla, mennä ja panna taivutusmuodot, joissa konsonantti on kadonnut, esimerkiksi en oo 'en ole', oisin, 'olisin' tuun, 'tulen', meette 'menette', paa 'pane'. Pronominien pikapuhemuotoja ovat 'minä' ja 'sinä' ja niiden yksitavuiset taivutusmuodot: mulle 'minulle', sulla 'sinulla' ja niin edelleen.

Lähteet

  1. Mielikäinen, Aila: Verbien pikapuhemuotojen morfosyntaksia. Virittäjä, 2009, s. 18−37. Helsinki: Kotikielen seura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2016.
  2. § 716 Minä, sinä, hän, me, te, he Iso suomen kielioppi. Viitattu 19.5.2016.
  3. § 100 Persoonapronominien taivutus Iso suomen kielioppi. Viitattu 19.5.2016.