Praasniekka

Tässä artikkelissa tutkimme Praasniekka:n vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaamme. Praasniekka on osoittautunut erittäin tärkeäksi ja laajaa yleisöä kiinnostavaksi aiheeksi, koska sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri puolille. Ajan mittaan Praasniekka:llä on ollut ratkaiseva rooli kulttuurimme kehityksessä, suhteessamme muihin ja teknologian kehitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Praasniekka on muokannut käsitystämme maailmasta ja kuinka sen läsnäolo vaikuttaa elämäämme nykyään. Tämä tutkimus auttaa meitä ymmärtämään paremmin Praasniekka:n merkitystä ja laajuutta nykymaailmassa.

Praasniekka (ven. престольный праздник, prestolnyi prazdnik) viittaa ortodoksisessa Karjalassa vietettyihin paikallisten suojeluspyhimysten muistopäiviin. Temppelijuhlan lisäksi nimitystä voidaan käyttää myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä. Nimen tausta on täysin slaavilainen.

Juhlaa vietetään yleensä sen ortodoksisen pyhän kunniaksi ja muistoksi, jolle kyseinen kirkkorakennus on pyhitetty. Praasniekkapäivä on kyseisen pyhän muistopäivä ja se selviää parhaiten ortodoksisesta kalenterista. Yksi tunnetuimmista suomalaisista praasniekoista on Ilomantsin Eliaan (Iljan) kirkon temppelijuhla, Iljan praasniekka, 20. heinäkuuta.

Praasniekka-juhlien jumalanpalvelukset ovat yleensä vigilia ja liturgia, jonka yhteydessä toimitetaan myös pieni vedenpyhitys. Lisäksi praasniekkojen yhteydessä järjestetään usein erilaisia päiväjuhlia ja muita tapahtumia.

Katkeamaan päässyt suomalainen praasniekkaperinne elvytettiin ensimmäisenä Ilomantsin Hattuvaarassa. Ensimmäiset sotien jälkeiset praasniekat vietettiin siellä vuonna 1957.

Praasniekkoja

Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Praasniekka Ortodoksi.net. Viitattu 1.11.2009.
  3. Karjalainen 28.6.2006.

Aiheesta muualla

  • Kuolevat juhlat, Helsingin Sanomat, 16.10.1938, nro 279, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot