Soinniton alveolaarinen klusiili

Seuraavassa artikkelissa perehdymme Soinniton alveolaarinen klusiili:n kiehtovaan maailmaan. Sen vaikutuksesta nykyiseen yhteiskuntaan sen historialliseen alkuperään, sen useiden sovellusten kautta eri alueilla, uppoudumme kattavaan analyysiin, jonka avulla voimme täysin ymmärtää Soinniton alveolaarinen klusiili:n merkityksen jokapäiväisessä elämässämme. Asiantuntijoiden haastattelujen, asiaankuuluvien tietojen ja tapaustutkimusten avulla tämä artikkeli pyrkii valaisemaan perustavanlaatuista näkökohtaa, joka on merkinnyt virstanpylvästä maailmanhistoriassa. Liity kanssamme tälle Soinniton alveolaarinen klusiili:n kiertueelle ja löydä kaikki tämän ilmiön takana, mikä on niin tärkeää nykyään.

Soinniton alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti T-kirjaimella, kuten suomen kielessä. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on .

Kuvaus

Soinnitonta alveolaarista klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

  • Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet ovat pois kytketyt kuten kuiskatessa.
  • Ääntöpaikka on alveolaarinen, mikä tarkoittaa että kieli on äännettäessä hammasvallin tuntumassa.
  • Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että äänettäessä muodostetaan sulkeuma, joka sitten purkautuu äkisti.

Lähteet

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet

  1. a b Wiik, s. 58–99.