Nykymaailmassa Tripitaka on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Johtuipa sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin tai vaikutuksestaan historiaan, Tripitaka:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe. Vuosien varrella siitä on keskusteltu, analysoitu ja keskusteltu kaikilla aloilla politiikasta tieteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme Tripitaka:n eri puolia ja sen roolia nykymaailmassa ja tarjoamme kattavan kuvan sen tärkeydestä ja merkityksestä nykyään.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tripitakan taustana oli suullisena perintönä välittynyt kaksiosainen ns. alkukaanon, jonka muodostivat sääntökokoelma ja sutrakokoelma. Useita vuosisatoja myöhemmin mukaan liitettiin ns. abhidharma-kirjoitukset.. Kokoelman nimi tulee siitä, että näitä kolmea eri osaa säilytettiin perimätiedon mukaan kolmessa eri korissa (tri- 'kolme', piṭaka 'kori'). Nämä kolme koria ovat:
Vinaya piṭaka (paaliksi ja sanskritiksi sama) koostuu munkkien ja nunnien tai sanghan eettisistä säännöistä.
Sutta piṭaka (sanskritiksi: Sūtra piṭaka) muodostuu nimensä mukaisesti sūtrista, eli Buddhan tai hänen lähimpien oppilaidensa opetuksista,
Abhidhamma piṭaka (sanskritiksi: Abhidharma piṭaka), joka on osista nuorin ja joka muodostuu lähinnä sutrien systematisointi- ja kommentaarikirjallisuudesta. Sen sisältö tosin vaihtelee eri versioissa suuresti.
Itäaasialainen Tripitaka tai Kiinalainen Tripitaka, joka on edellistä huomattavasti laajempi ja joka on säilynyt useina erilaajuisina kiinankielisinä kokoelmina. Näistä kokoelmista laajin on Tripitaka Koreana eli Palman Daejanggyeong. Standardilaitokseksi on kuitenkin vakiintunut osittain Tripitaka Koreanaan pohjautuva japanilainen Taishō Shinshū Daizōkyō (大正新脩大藏經, Tokio, 1924–34), josta yleensä käytetään lyhyempää nimeä Taishō Tripiṭaka. Tämä kokoelma sisältää materiaalia paitsi Nikāya-koulunkuntien Pāli-kaanonista, myös ns. Mahāyāna-sūtrat.
Tiibetiläinen (tai tiibetiläis-mongolialainen) kaanon, eli Kanjur, joka sisältää Nikāya- ja Mahāyāna-suuntausten kirjoitusten lisäksi tantrisia kirjoituksia. Kanjuriin liittyy myös Tenjur-niminen kommentaarikokoelma. Tiibetiläinen kaanon on erittäin laaja ja sisältää myös materiaalia, joka ilmeisesti on ollut alun perin sanskritinkielistä, mutta joka ei ole säilynyt kuin tiibetinkielisinä käännöksinä.