Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali

Nykyään Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Tekniikan ja globalisaation myötä Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali on ottanut johtavan roolin keskusteluissa sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Olipa kyseessä kiistanalainen aihe, tärkeä julkisuuden henkilö, historiallinen tapahtuma tai yhteiskunnallinen ilmiö, Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali:n vaikutusta nykyajan elämän eri osa-alueisiin sekä seurauksia, jotka johtuvat sen merkityksestä nykyään.

Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali on Oulun Nuottasaaren ja Äimäraution kaupunginosien rajalla Oritkarissa lähellä Oulun Oritkarin satamaa sijaitseva logistiikkakeskus. Terminaalin käyttöönottotilaisuus pidettiin 16. elokuuta 2004.

Terminaalialue käsittää 20 hehtaarin alueen, jolla sijaitsevat muun muassa rekkajunien kuormausalueet raiteineen ja varusteineen sekä kuormaus- ja varastointikenttineen. Terminaalialueen rahoittivat Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus, Oulun kaupunki, VR Osakeyhtiö ja Ratahallintokeskus. Alueen suunnittelusta ja urakoinnista vastasi CM-Urakointi Oy. Uusi terminaali rakennettiin korvaamaan aiempaa Oulun tavararatapihalla ollutta rekkajunien kuormauspaikkaa ja täten vähentämään rekkaliikennettä keskustan eteläosassa.

Terminaalissa kuormataan vuosittain noin 30 000 ajoneuvoa. Terminaalialueelle johtavat raiteet on osittain sähköistetty siten, että Oulusta etelän suuntaan lähtevät rekkajunat voidaan ajaa sähköveturilla pysähtymättä ja veturia vaihtamatta suoraan Oulun tavararatapihan läpi ja edelleen määränpäähänsä.

Lähteet

  1. a b Ouluseudun yhdistettyjen kuljetusten terminaali (PDF) Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 3.1.2010.
  2. Ministeri Luhtanen Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaalin avajaisissa 16.8.2004. Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 3.1.2010.